Maanantai oli täällä kansallinen vapaapäivä, joskaan kukan ei oikein tiennyt miksi, joten työpaja oli suljettu. Ylimääräisen vapaa-ajan kunniaksi Kerry ja Kay olivat ystävällisiä ja veivät minut Nakurun villieläinpuistoon. Olin innoissani, saatan nähdä leijonia, sarvikuonoja ja virtahepoja!

 

 

Otimme siis Kerryn Land Roverin, jossa sattuu olemaan kattoluukku, ja lähdimme. Varoituksen sain heti, paviaanit saattavat olla ilkeitä, varastaa tavaraa ja jopa purra. Onneksi emme kohdanneet yhtään ilkeää paviaania, vaikka “paviaanin tappama” lisättiinkin vitsilistalle “Kuinka tappaa harjoittelija”.

 

(Vesiputoukseen tippuminen ei tuntunut tarpeeksi tappavalta päästäkseen listalle) 

Hyvin pian alueellepääsyn jälkeen näimme lauman puhveleita, ja heti niiden läheisyydessä seeproja ja implaoita. Se oli siis yksi rasti ison viiden –listaan (puhveli, sarvikuono, virtahepo, leijona ja leopardi). Katseltuamme niitä hetkisen jatkoimme matkaa. Siellä täällä näkyi kuolleita puhveleita, ja ne pystyi kyllä haistamaan vaikka raatoa ei aina nähnytkään. Se oli merkki siitä, että jossain lähellä on leijonia. Koko päivänä emme nähneet kuitenkaan yhtään, emmekä edes leopardia, vaikka näimme kymmeniä puita joissa leopardin olisi hyvä ottaa nokoset.

Lounaalle menimme uuteen hotelliin, joka on rakennettu puistoon. Se oli todella kaunis ja terassilta oli upeat näkymät puistoon. Ruoka oli erinomaista, vaikka jälkiruokapöytä herkullisesta ulkonäöstään huolimatta olikin hirveä. Huvitimme toisiamme koittamalla arvailla, mitä hedelmiä juustokakkuihin oli käytetty, sillä mikään ei oikeen maistunut miltään. Täysin vatsoin jatkoimme matkaa ja eläimien etsimistä. Ja niitähän löytyi, vesipukkeja (?), villisikoja, kirahveja, sittisontiaisia ja kaikenlaisia lintuja. Kaikkein hienointa oli se, että näimme kokonaisuudessaan 10 sarvikuonoa, 3 mustaa ja 7 valkoista. Nimen värillä ei ole mitään tekemistä eläimen värin kanssa, kuten minulle huomautettiin kun yritin tunnistaa kumpi on kyseessä, kun sarvikuono oli väriltään aika ruskea.

 

 

Kun suuntasimme poispäin ja ajoimme järven ohi, toiveeni nähdä virtahepo, Afrikan tappavin eläin, toteutui. Lopulta siis näimme kaksi ison viiden –listalta, mikä on aika hyvin yhdelle päivälle! Minäkin säilyin hengissä, paviaaneilta, virtahevolta ja juoksevilta sarvikuonoilta!

Posted in News By

Salla Thure